Isoäidin terveiset!

Blogi on viettänyt täydellistä hiljaiseloa viimeiset kaksi vuotta, niin kuin tarkkasilmäisimmät lukijat ovat saattaneet havaita. Olen sinä aikana saanut joitankin viestejä, missä blogille on toivottu jatkoa, ja onpa pyydetty Etruskien mailla-kirjastakin täällä kertoilemaan.

Olen suuresti kiitollinen kaikista noista viesteistä, ja siitä, että teitä, rakkaat lukijat blogillani on ollut/on. Olen myös pahoillani tästä hiljaisuudesta, siitä, ettei minusta ole kuulunut pihaustakaan tätä kautta. No, en suunnitellut blogin jäädytystä, kuvittelin aina, että kohta kirjoitan, joten en koskaan kertonut, että enpä kirjoitakaan. Koska kuvittelin kirjoittavani. Ja sitä rataa.

Etruskien mailla ei ole enää vain haave, se on esikoiseni, 253 sivuinen upea kirja, mitä olen päässyt jo viisille messuille myymään ja minkä ansioista tulimme jopa kutsutuiksi Italian suurlähettilään residenssiin illallisille aika tarkalleen vuosi sitten. Koskaan ei siis tiedä, mihin kaikkialle polkut voivat johtaa! Ehkäpä jostain löytyy vielä väylä sillekin, että joku haluaa kääntää kirjan englanniksi ja tehdä siitä sähköisen version!

Etruskien maita tuntemattomille kerrottakoon, että Etruskien mailla- Polkuja Toscanan ja Lazion salaisuuksiin vie lukijan mm.etruskien hautoihin (kyllä, sisälle saakka), metsien keskeltä löytyviin keskiaikaisiin rauniokaupunkeihin, kuumiin luonnonlähteisiin kylpemään, esihistoriallisiin asuinluoliin, erakkomunkkien luolakirkkoihin, vuorenhuipuille ja meren rannoille. Kirjan 47:stä kohteesta suurin osa on Suomessa aiemmin julkaisemattomia, mukana 300 värivalokuvaa ja 50 karttaa, ajo-ohjeet, koordinaatit. Kirja siis vie suoraan kohteeseen jokaisen sinne haluavan, mutta tajoaa myös nojatuolimatkailijalle kiintoisan matkan sekä historiaan että nykyiseen Keski-Italiaan.

Kirjan jälkeisen levon aivoille soi pyöräretki Piikkiöstä Puolaan, ja samalla se toimi avauksena tämän hetkiselle, Löytöretkellä Baltian luonnossa-kirjaprojektille. Tämän kevään aikana julkaistavaa kirjaa varten olemme kävelleet Viron poikki 375km kolmessa viikossa viime helmikuussa sekä viettäneet puolentoista vuoden aikana kaiken mahdollisen (ja vähän mahdottomankin) ajan Viron, Latvian ja Liettuan luontoa tutkien. Kirjaan on siis tulossa kattava valikoima mielenkiintoisia luontoretkikohteita noista kolmesta Baltian maasta. Kattava sekä maantieteellisesti että laadullisesti - maita on koluttu niiden äärilaitoja myöten, ja luontoa jokaisen makuun, luolista ja vesiputouksista soihin, merenrantoihin, muinaislinnoihin, lintutorneista nuotiopaikkojen kautta syviin metsiin, sieltä kaupunkien laitojen lähiluonnosta sodan aikaisiin kulttuurijäänteisiin ja hiekkakivitörmiin, pyhiin puihin ja kirkkaisiin lähteisiin.

Kaiken tämän lisäksi minusta on tullut Suomen Tietokirjailijoiden jäsen, olemme käyneet Pietarissa tapaamassa uusia sukulaisia, saaneet ukrainalaisen vävyn ja tadadadaaaaa- olemme saaneet ylennyksen - Meistä on tullut Isovanhempia!!! Nykysisin blogia siis päivittää Isoäiti, Nonna, joka tekee retkiään Isoisän, Papan, kanssa, ja tämä toki näkyy retkien laadussa: ne muuttuvat koko ajan entistä hurjemmiksi :)

Tervetuloa siis mukaan, entinen, nykyinen ja uusi lukija, juuri Sinä!

Tällä viikolla, 13-15 tammikuuta 2017 meidät löytää Turusta Caravan Show-messuilta ja ensi viikolla, 19-22.1 Helsingistä Matkamessuilta, Iloisen Gorgon osastoltaiwww.iloinengorgo.fi

Tiedossa on makupaloja jo tehdyiltä reissuilta, tämän kevään vielä tutkittavaa Baltiaa ja kesällä suunnitelmissa  asuntoautoreissu Venäjän kautta Krimille (tyttären häiden kakkos-osa) ja sieltä Georgiaan. Minne matka jatkuu sieltä, jää nähtäväksi, sillä ihan suoraan mihinkään kriisipesäkkeeseen ei ola aikomusta astua. Jos rajaseudut ja Turkin pohjois-rannikko on silloin ok, olisi mielenkiintoista kiertää koko Mustameri.

Ps.Tuolta Iloisen Gorgon kotisivulta siis lisää Etruskien mailla-kirjasta!