Itäinen ihme

On sysipimeä, kuuman kostea ilta, kun pysähdymme moottoritien taukopaikalle jossain Istanbulin ja Bulgarian rajan välimaastossa. Sammakot kurnuttavat hurjana ja kaskaat eivät malta lopettaa säksätystään. Meidän on tarkoitus pitää pieni tauko ja ajaa sitten jonnekin

"turvalliseen paikkaan" yöpymään.

Kun silmä tottuu pimeään, alamme tehdä jänniä havaintoja; muslimit rukoilevat autojen väleissä pienillä matoilla ilman kenkiä, ja nurmikoilla nukkuu kokonaisia perhekuntia!
Makuupusseissa, lakanoiden kanssa, takit peittonaan. Ja mitä ihmettä, ihmisiä nukkuu myös asvaltilla autojen väleissä. Jotkut perheet ruokailevat maassa ringissä istuen,toisaalla äidit peittelevät pienokaisiaan unten maille. Muutama harva nuokkuu auton etupenkillä, ovet sepposen selällään, onhan todella kuuma.

Vanhempi ruova syö antaumuksella pähkinöitä, kuorien ne maahan. Hetken päästä aluetta hoitava siivooja, rikkalapion ja harjan kanssa aluetta kiertävä herra huomauttaa rouvalle, että tsot tsot eipäs sotketa. Rouva vähän häpeissään kuoria korjaamaan.

Kaikkialla on rauhallista ja hyvin hiljaista, vaikka tuntuu kuin koko itäinen maailma olisi päättänyt lähteä samaan aikaan liikekannalle. Meitä on täällä siis todella paljon.
Niin paljon, että myöhemmin Serbiassa jonotamme moottoritien maksukopille kahdeksan auton leveydellä kilometrin mittaisessa jonossa. Ja Serbian ja Unkarin välisessä tullissa kuluu aikaa kolme tuntia! Koska Unkari haluaa nähdä jokaisen ihmisrievun koko omaisuuden.

Mutta tuohon yöhön takaisin. Siinä käy lopulta niin, että vähän häpeillen me lukitsemme automme, ja kiinnitämme kahleen etuovien väliin, vedämme verhot eteen, ja kömmimme puhtaiden lakanoiden väliin, kerrosta muita ylemmäs nukkumaan.

Yöpuku päällä, hampaat pestynä kohtaan suoraan sängystäni lapsensa nurmelle nukuttaneen naisen katseen. Hetken hymyilemme hämillisesti toisillemme, sitten minä vedän kaihtimen alas.
Kattoikkuna avoinna nukumme rauhallisen yön ja jatkamme aaamulla virkeinä, viettääksemme myöhemmin toisen samanlaisen yön Serbiassa.

Meillehän opetetaan, että leirintäalueiden ulkopuolella ei ole suotavaa eikä turvallista nukkua. Eritoten itäiset maat ovat outoja, vaarallisia, pelottavia. Pitäisi oppaiden mukaan suorastaan kysellä turisti-infoista mihin leirintäalueisiin edes voi luottaa. Ja niin kuin arvata voi, eivät nämä kedolla nukkujat olleet valkoihoisia, länsieurooppalaisia matkailijoita, vaan turkkilaisia, serbejä, albaaneja, kosovolaisia yms.
Kyllä nyt meni opetukset ja todellisuus aika poskelleen.
Me todella häpesimme, että meidän piti lukita itsemme autoon, kun muut vain nukkuvat kedoilla kuin taivaan linnut!


Kuka voisi kuvitella tällaisen ilta/yö-tuokion saksalaisen moottoritien taukopaikalla?

Teksti on lainaus matkapäiväkirjasta heinä-elokuun vaihteessa kesällä 2009, jolloin olen näköjään vielä 

sellaista jaksanut kirjoittaa:)